Pienvittuilija oli Nokialandia-Suomessa aikaansa edellä

Ollilan Nokia kuin Pohjois-Korea - "Huusi niin, että pallit kutistuvat"

(Iltalehti 23.9.2015)

Pienvittuilija oli Nokialandia-Suomessa aikaansa edellä

Pienvittuilijan kirjoittama Nokian varjossa -romaani on taas ajankohtainen. Viime päivien uutisoinnista voi huomata, että nyt Jorma Ollilaa uskalletaan kritisoida. No, ulkomaalaisessa tutkimuksessa, mutta juttu sentään uskalletaan jakaa mediassa.

Kirjoitin Nokian varjossa -romaania vuosituhannen alussa. Ja se ilmestyi monien vastoinkäymisten ja sensurointien jälkeen vuonna 2007 nimellä Kestävää kehitystä. Kannessa kännykkää muistuttavat palikat oli laitettu kulkemaan ylöspäin, vaikka kirjassa kuvasin tilanteen juuri päinvastaiseksi. Vauhdikkaaksi alasajoksi.

Romaanin kirjoittamisen aikoihin Nokia oli voimissaan ja Ollilasta oltiin leipomassa Suomelle presidenttiä. Ollilla antoi neuvoja niin nuorten miesten ylipainoon kuin globalisaatioonkin.

Kirjoitin juttuja lehtiin juttuja, joita ei koskaan julkaistu. Ollilaan ja Nokiaan kohdistuvaa kritiikkiä ei julkaistu. Kekkoslandiasta oltiin siirrytty Nokialandiaan.

Nokian matkapuhelimet ovat nyt historiaa. Jos juttuja olisi päässyt julkisuuteen, niin ehkä asioihin oltaisi puututtu ja tilanne voisi olla nyt toinen. Joka tapauksessa julkisuus ja virheiden kohtaaminen ei ainakaan olisi tilannetta pahentanut.

Lainaus romaanista:

Kantapationi edessä meuskasi viidenkymme¬nen ylittänyt mies. Tunsin hänet menneiltä vuo¬silta. Veikko Määttänen. Oli aikoinaan Nokialla kännykkäpuolella projektipäällikkönä. Paljon tuli yhdessä asioita hoidettua. Veikko sai potkut kun porukkaa vähennettiin ja meni siitä sekaisin. Oli Nokian aikoina kova uskovainen, jonkinlainen saarnamies jo silloin. Nyt saarnasi säännöllisesti Nokian saatanasta. Puhui niin suoraan, että jollei olisi ollut hullu, niin olisi joutunut syytteeseen kunnianloukkauksesta.

Hain tumman oluen ja istuin kuuntelemaan Veikon puhetta.

”Jotain on tehtävä. Meidät kaikki on rikottu. Minäkin olen rikki. En pysty kunnollisiin ihmissuhteisiin. En keskittymään mihinkään. Olen rikottu. Minut on särjetty. Olen Nokian särkemiä ihmisiä, kuten yli puolet Oulun it-ihmisistä. Se puoli, joka on erotettu. Olemme tyhjiin imettyjä kuoria Nokia-vampyyrin matkalla kohti sijoittajien perseitä ja pohjattomia kukkaroita. Olimmepa alihankkijoiden alihankkijoita tai töissä itse Nokialla. Yhtä kaikki. Kaikki ovat rikki mieleltään, vaikka eivät sitä myönnä. Tiimit ja tiimihenki ovat sivuuttaneet suvun ja fyysisen perheen. Tavoitteet ja tulospalkkiot ovat luoneet ikuisen kiireen vaikutelman. Suuren it-johtajamme Jorma Ollilan me-henki on syönyt sielumme niin pahoin, ettei tuon nykyaikaisen natsiaatteen vääryyttä voi myöntää. Ei edes silloin kun Nokia-perheestä potkitaan pois.

Naurava Nokia-perhe on yhä monien it-insinöörien haaveena. Jokainen ulos potkittu tuntee olevansa luuseri. Se, ettei minua enää tarvittu, oli omaa syytäni. Näin minä uskoin. Mutta se usko on saatanasta. Minua johdettiin harhaan.”

Pari kännisintä kuuntelijaa taputti suosiotaan, muut patiolla eivät edes kuunnelleet tai eivät olleet kuuntelevinaan.

”Usko oman porukan paremmuuteen ja maailmanvalloitukseen ja sen oikeutukseen on kuin Sammon hehkuva kekäle”, jatkoi Määttänen. ”Rakas toimitusjohtajamme oli meille kuin myyttinen Ilmarinen takoen Sammon sylkemään kännyköitä, palkkionaan sijoittajien hetkellinen suosio.”

Aurinko nauroi Veikko Määttäsen totisilla kasvoilla. Hikipisarat olivat kastelleet paidankauluksen.

”Kilpailijat olivat pahoja pohjanakkoja, jotka piti raivata tieltä. Kenelläkään ei ole tullut mieleen, että jospa rakas it-johtajamme onkin Hitler ja Göbbels samassa mittatilauspuvussa. Muistakaa iskulauseet ja verratkaa niitä natsipuolueen iskulauseisiin: Me olemme parempia kuin muut! Me olemme maailman ykkösiä! Meidän tuotteemme ovat maailman parhaita, koska me olemme maailman parhaita! Me olemme yhtä perhettä!

Entä mitä seuraa kun tuohon perheeseen liitetään? Hänelle esitetään vaatimuksia. Hänen on osoitettava olevansa perheen arvoinen venymällä loputtomiin. Sillä aina, aina seuraavan kvartaalin on annettava markkinoille positiivinen signaali!”

Määttänen nosti kätensä ja huusi sanansa kohti aurinkoa, kuin ihmisuhriin valmistautuva mayapappi.

Entä mitä seuraa kun tuohon perheeseen liitetään? Hänelle esitetään vaatimuksia. Hänen on osoitettava olevansa perheen arvoinen venymällä loputtomiin. Sillä aina, aina seuraavan kvartaalin on annettava markkinoille positiivinen signaali!”

Määttänen nosti kätensä ja huusi sanansa kohti aurinkoa, kuin ihmisuhriin valmistautuva mayapappi.

”Rakkaan johtajamme iso käsi nousee jo aamu-usvasta Hitler-tervehdykseen tai kuin Jeesus vuorella kehottaessaan ihmisiä jakamaan viisi leipää ja kaksi kalaa tietäen totuuden salatuista voimavaroista. Se on Nokia-tervehdys. Se on kehotus antaa kaikkensa, vaikkei mitään järjellistä ole enää antaa. Me luulemme kuuluvamme tuohon perheeseen.

Me emme ymmärrä, että olemmekin juutalaisia, joiden pakkotyöstä kohoavat Nokian johtajien mahtavat optio-ohjelmat. Me kannatamme kurssia. Me loimme menestyksen Ollila-unioniin. Ja meidät voi kaasuttaa syntyperäisen sopimattomuutemme vuoksi. Mikään ei ole niin helppoa kuin hankkiutua eroon Nokia insinööristä. Yt-kierros ja pihalle. Insinööriraukka luulee vielä pihalla soraa potkiessaan olevansa heikoin lenkki.

Kokonaisen tehtaan voi lakkauttaa Suomessa ja jopa Saksassa. Työt voi siirtää Kiinaan ja Romaniaan tai vaikka Afrikkaan. Missä tekeminen vain halvimmin onnistuu.”

”Ollila sensuroi Nokia-kritiikin lehdistä. Suuri johtajamme uhkaa siirtää Nokian pois Suomesta ja tekee sitä samalla. Johtajamme on huolissaan nuorten miesten ylipainosta. Hän on huolissaan nuorten miesten yleiskunnon laskusta. Hän antaa Suomelle neuvoja suhteessa globalisaatioon. Jorma Ollila antaa meidän ymmärtää, että hän ymmärtää kaiken meitä selvemmin. Jorma Ollilan sallitaan antaa se kuva, kuten annettiin Kekkosenkin. Kekkonen sentään selvitti meidät kuiville Neuvostoliiton kahleista. Jorma Ollila vain myy meidät eniten tarjoavalle.”

 

Nokian varjossa -kappale löytyy YouTubesta.